Muistoissa

WHEN THE TIME COMES
If it should be that I grow frail and weak
And pain should keep me from my sleep
Then will you do what must be done
For this the last battle can`t be won
You will be sad I understand
But don`t let grief then stay your hand
For on this day more than the rest
Your love and friendship must stand the test

We have had so many happy years
You wouldn`t want me to suffer so
When the time comes please let me go
Take me to where to my needs they`ll tend
Only stay with me till the end
And hold me firm and speak to me
Until my eyes no longer see
I know in time you will agree
It is a kindness you do to me

Although my tail its last has waved
From pain and suffering I have been saved
Don`t grieve that it must be you
Who has to decide this thing to do
We`ve been so close we two these years
Don`t let your heart hold any tears
-Unknown-

Niin vaikeni ääni tassujen,
sammui liekki suuren sydämen.
Jätti surun suuren, aivan valtavan,
sisintä hiljaa kuin riipien kalvavan.
Ei enää virkaa talutushihnalla,
ei lämmittäjää kylmillä varpailla.
Poissa katse tummien silmien,
ja se haukku, sitä enää kuule en.
Jäi jäljelle vain irtokarvat,
sydämeen suuret avohaavat.
Ja ne repaleiset takin vuoret,
kaikki ne revityt lelut, puun kuoret...
Vaan jokainen karva, tahra tai parsittu paita,
Jokainen on yksi kaunis muisto,
hetki täynnä elämää,
niitä muistellen en koskaan yksin jää.

Aivan taivaan tällä laidalla
on paikka nimeltä Sateenkaarisilta.
Lemmikit, jotka ovat olleet täällä
jollekulle erityisen läheisiä,
menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle.
Siellä on kaikille rakkaille
ystävillemme niittyjä ja kukkuloita,
joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä.
Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta
on yllin kyllin, ja kaikilla
ystävillämme on lämmintä ja mukavaa.
Kaikki eläimet, jotka ovat olleet
sairaita ja vanhoja, saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa;
loukkaantuneet ja vammautuneet
parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi,
juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme
menneistä päivistä ja ajoista.
Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä.
On vain yksi pieni asia:
kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta,
joka niiden täytyi jättää jälkeensä.
Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä,
mutta tulee päivä, jona yksi yhtäkkiä
pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen.
Sen kirkkaat silmät ovat
jännittyneen tarkkaavaiset;
sen innokas ruumis värisee.
Yhtäkkiä se alkaa juosta pois
ryhmän luota lentäen yhä
nopeammin yli vihreän ruohon.
Se on havainnut sinut,
ja kun sinä ja rakas ystäväsi
vihdoinkin tapaatte,
te pysyttelette yhdessä riemukkaina
jälleennäkemisestä ettekä koskaan enää eroa.
Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi,
kätesi hyväilevät taas rakasta päätä
ja katsot vielä kerran
lemmikkisi luottavaisiin silmiin,
jotka niin kauan
olivat poissa elämästäsi,
mutteivät koskaan poissa sydämestäsi.
Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä...
-Kirjoittaja tuntematon-

Niin kaunis on maa
Aurinko nousee on kastetta maassa.
Aika on herätä, nousta ja lähteä.
Kohdata ystävä kallehin.
Niin kaunis on maa,
niin korkea taivas.
Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas
ja varjoisat veet, niin varjoisat veet.
Päivä on kirkas,
vain metsässä tuulee.
Aika on naurun ja leikin ja riemun.
Mukana ystävä kallehin.
Niin kaunis on maa,
niin korkea taivas.
Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas
ja varjoisat veet, niin varjoisat veet.
Aurinko laskee jo pitenee varjot.
Aika on eron ja jäähyväisten.
Poissa on ystävä kallehin.
Niin kaunis on maa,
niin korkea taivas.
Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas
ja varjoisat veet, niin varjoisat veet

-Kari Rydman-

Jos huomista ei tulekaan,
kadut katkerasti,
että jätit viimeisen hymyn hymyilemättä,
viimeisen halauksen halaamatta,
että sinulla oli liian kiire
ehtiäksesi täyttämään toiveen,
joka osottautui läheisesi viimeiseksi"

Taas valo viiltää taivaanrantaa
Se päivän yöstä erottaa
On tullut aika pois se antaa
Jota niin paljon rakastaa
Sen järjellä me ymmärrämme:
Kun toinen lähtee, toinen jää
Vain pieni lapsi sisällämme
Ei sitä tahdo käsittää
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Kulje kanssa enkelin
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Sinua paljon rakastin
Niin monet kerrat tähän rantaan
Olemme tulleet ennenkin
Jättäneet kahdet jäljet santaan
Nyt yhdet vain vie takaisin
Siis hyvää matkaa, ystäväni
En enää puhu enempää
Tärkeimmän tiedät, ja se riittää
Muu on nyt yhdentekevää
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Kulje kanssa enkelin
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Sinua paljon rakastin
-Markus Bäckström-

Se, mitä olimme, olemme nyt.
Se, mitä meillä oli, on edelleen.
Yhteinen menneisyys, lähtemättömästi läsnä.
Kun siis kuljet metsässä, jossa kuljimme yhdessä
ja etsit aurinkoiselta pientareelta varjoani,
kun pysähdyt kukkulalle katselemaan kaukaisuuteen
ja kädelläsi etsit tapasi mukaan minua
etkä enää löydä ja tunnet surun hiipivän sydämeesi
ole hiljaa.
Sulje silmät.
Hengitä.
Kuuntele askelteni ääntä sydämessäsi.
En ole poissa, kuljen mukanasi, aina sinussa.
-tuntematon-

CIB POHJ MVA FI NO SE MVA EE&LV VET MVA JK3 HK1 BH MH Eria Pro Zada Zehava "Tinka" 2.4.2006-5.2.2018, Osteosarkooma kinnernivelen alapuolella

Yhteinen matkamme kesti jo tovin,
siitä tahdonkin kiittää Sinua kovin
Nyt pitkän retkemme päätöksen myötä
- siihen kuului leikkiä, yhteistyötä
Joudun hieman levähtämään
mutta lähellesi silti jään
Ero tää vain hetken kestää,
ei mikään minua voisi estää
kun päiväsi viimein kääntyy iltaan,
ja katseesi käännät taivaansiltaan
Silloin kutsusi kuulen
ja mukana iltatuulen
saavun ja kanssasi viimein jatkan
tämän yhdessä aloitetun matkan

CIB FI MVA SE MVA V-07 BH JK3 TK1 Eria Pro Lirica Luna "Luna" 15.4.2002-23.11.2010 Äkkikuolema

Jonain aamuna
hiljaisuus voittaa,
unen täyttämät silmät eivät nää.
Jonain aamuna
linnut on poissa
aukee maailma outo ja uus.
Ajankohta vain sen,
on salaisuus.

FI KVA JK3 HK3 IPO3 SCHH3 FH2 EK2 TK1 SM1 RM1 PM1 STONEMAN´S BIANCONE "FREYA" 20.11.2008-3.7.2018 Vatsan kasvaimet, etäpesäkkeet keuhkoissa

LT MH SM1 RM1 JOTUNHEIM´S LODUR "RAPE"

1.9.1999-15.2.2008 lymfooma

Mun sydämeni tänne jää
Kun aika on mun mennä pois
Syystuuli vaan soi lauluaan
Kuin kaiken tietää vois
Mun sydämeni tänne jää
Aina asuinpailleen
Vaik itse saan vain viivähtää
Kesäiltaan viimeiseen
Kun mennyt oon, niin kuulet
Vain kuiskeen rantamainingin
Jos uskot enemmän kuin luulet
Siinä sua tervehdin
Sä kevään näät taas kerran
Ja kuulet laulut lintujen
Jos herkistyt ees hetken verran
Silloin ymmärrät sen
Mun sydämeni tänne jää
Se lähelläsi aina on
Sen tavoitat jos haluat
Vaik maa ois lauluton
Mun sydämeni tänne jää
Aina asuinpailleen
Vaik itse saan vain viivähtää
Kesäiltaan viimeiseen
Sä kevään näät taas kerran
Ja kuulet laulut lintujen
Jos herkistyt ees hetken verran
Silloin ymmärrät sen
Mun sydämeni tänne jää
Se lähelläsi aina on
Sen tavoitat jos haluat
Vaik maa ois lauluton
Mun sydämeni tänne jää
Aina asuinpailleen
Vaik itse saan vain viivähtää
Kesäiltaan viimeiseen -Katri Helena-

Livonijas Baron Batler 5.8.1999-17.3.2003

rankamuutokset, neurologiset ongelmat, kipu&aggressiivisuus paha rappeuma c6-7 nikamavälissä, käytännössä nikamavälipainunut kasaan. Osittain autokolarin aiheuttamaa?

X-rotu Töpsy 1.1.1986- 17.11.2000

eutanasia takajalkojen halvaantumisen vuoksi

Niin väsyneenä loppumatkan kuljit,
uneen rauhaisaan sä silmät suljit.
On hiljaisuus ja suru sanaton,
mutt' tiedämme - sun hyvä olla on.